Erik Duval aloitti torstai aamun kertomalla avoimesta oppimisesta, open learning. Opiskelijat ovat aktiivisia oppitunnin ulkopuolellakin, koska he kirjoittavat blogia, kommentoivat muiden kirjoituksia jolloin oppiminen voi olla jopa 24/7 toimintaa. Kurssit ovat avoimia, jolloin kuka tahansa voi tulla mukaan ja osallistua kurssille. Duval kysyi myös, voisiko oppimista jäljittää samalla tavalla kuin oman juoksureitin voi julkaista netissä. Julkaisemalla oman reitin ja kuntotason voi saman kuntoinen juoksija saada vinkkiä omalla paikkakunnalla tai jopa vierailemillaan paikkakunnilla. Myös samankuntoiset Twitter-kaverit voivat juosta ja kannustaa toisiaan. Miten vastaavanlaisen avoimuuden ja kannustuksen voisi tuoda nykyistä vahvemmin opiskeluun?
Duvalin mukaan oppimisessa voisi olla myös päämääriä tyyliin opettelen kielestä viisi uutta sanaa joka päivä. Tällöin tietoa ei vain kerätä vaan varsinaisella toiminnalla on päämäärä. Yhtä lailla oleellista on olla tietoinen omasta oppimisestaan. Siinä voimme auttaa toinen toisiamme!
Mitä siis voimme mitata? Blogipäivityksiä, kommentteja, mitä muuta? Mitä voimme oppia? Tarvitaan siis tietoa siitä, mitä minä teen. Yhtä lailla oppilaille tulee vastata kysymyksiin mitä opimme, miksi sekä keneltä opimme.
Tuija Aallon (YLE) mukaan olet sitä, mitä jaat. Hän kannustaa aivan tavallisia ihmisiä puhumaan verkossa Suomen kehittämisestä. Me kaikki voimme aktiivisesti kuljettaa tietoa toisillemme esim. projektiblogien, tilapäivitysten tai ääneen ajattelun kautta. Aallon mukaan verkkoviestintätaidot koostuvat kiinnostavien havaintojen tekemisestä, sopivassa määrin. Eteenpäin kannattaa siis laittaa vain harkittuja kommentteja. Verkostoituminen merkitsee ihmisiin tutustumisen lisäksi rikastava vuorovaikutusta, luottamuksen herättämistä sekä systeemiajattelua. Tekstit sekä kuvat ja videot voivat olla ilmaisumuotoina. Viimeisenä taitonsa Aalto mainitsi luottamuksellisuuden ja turvallisuuden toiminnassa.
Aalto korosti luottamuksen ja yhteistyön olevan kaiken perustana silloin kun halutaan rakentaa toimintakulttuuri, johon kaikki voivat ja haluavat osallistua. Yhdessä oppiminen ja siitä iloitseminen on hienoa! Voit tutustua Tuijan ajatuksiin tarkemmin täällä.
Muutoksen tuulia kuvailtiin kiinalaisen ajatelman avulla seuraavin sanoin: ”When the wind of change blows, some build walls and others build windmills.” Kumpaan joukkoon sinä kuulut? 😉
Huikea ajatus videoiden avulla oppimisesta tuli esille Ville Venäläisen ja Petri Lounaskorven esitellessä Khanacademy’ia. Tähän ilmiöön ja sivustoon kannattaa tutustua tarkemmin. Yhtä lailla kannattaa tutustua Somy-hankkeeseen, Tieto haltuun-blogiin, eNorssin toimintaan sekä lukioiden yrittäjyyslukioverkostoon. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää oppilaitosten markkinoinnissa ja viestinnässä. Tekemällä lukioiden toimintaa näkyvämmäksi voimme saada aikaan myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. Yhtä lailla ilmiöpohjainen oppiminen ja opettaminen ansaitsevat ainakin niihin tutustumisen.
Voit tutustua oppimispeleihin ja virtuaaliympäristöihin ympäristössä, jossa löydät vinkkejä oppiaineittain. Kielten opettajien kannattaa erityisesti tutustua Sotungin aikuislukion sivuilla osioon Second life, jonka on koettu olevan toimiva opiskeluympäristö. Onpa sitä käytetty jopa Comenius-hankkeen kokoontumispaikkana. Virtuaalisesti siis nuotiolle, ympäri maailmaa! Open kortti sivulle on koottu hyviksi koettuja käytänteitä.
Laura Pihkala-Postin mukaan suomalainen oppija pelkää virheitä, mutta samalla hän kertoo itsestään jopa huolestuttavan paljon sosiaalisessa mediassa. Kielenkäyttö on kuitenkin keskeistä sosiaalista toimintaa, jolloin oppiminen voi olla yksi mielekkäimmistä keinoista hyödyntää sosiaalista mediaa. Pihkala-Postin mukaan meille tuodaan liikaa tekniikkaa ylhäältä päin. Opettaja tulisi sen sijaan nähdä oman työnsä tutkijana ja teknologiaa tulee hyödyntää aina siten, että pedagogiikka on lähtökohtana. Ongelmista ja niiden ratkaisuista tukee keskustella yhdessä ja siihen tarvitaan yhteistyötä teknisten asiantuntijoiden kanssa. Kaiken ei kuitenkaan tule olla verkossa vaan myös pitkiä tekstejä tarvitaan. Hybertekstejä voidaan hyödyntää kielten alueiden opiskelussa, mutta pitkät tekstit tulevat aina säilyttämään oman tärkeän asemansa.
Pihkala-Posti näki haasteena sen, miten paljon sosiaalinen media voi viedä opettajan aikaa hänen laatiessaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Siksi tarvitaankin uusia toimintamalleja. Kielen ja projektien avulla voimme oppia tietoyhteiskunnasta. Vaikka epäonnistuisimme, on itse kokemus aina arvokas ja tärkeä.
Teemu Ruohonen Helsingin kaupungin opetusviraston mediakesluksesta esitteli WordPress’n yhteydessä olevaa ilmaista toimintoa Buddypress. Sen avulla voidaan luoda suljettu ympäristö, mikä toimii Facebookin tavoin kuvien, videoiden, keskustelujen jne. julkaisupaikkana. Yhteisön avulla eri luokkien, oppilaskunnan tai jopa rehtorin toiminta voidaan halutessa tehdä näkyväksi samalla kun taltioidaan koulun arkea. Hankkeen palautteen mukaan yläkoululaisten mielestä oli parasta kun he saivat olla mukana toiminnassa. He saivat ottaa vastuuta toiminnasta ja näin he pääsivät vaikuttamaan. Miksi koulu ei siis voisi olla paikka, jonne mennään opiskelemaan ja olemaan yhdessä? Osallistumisen kokemus oli parhaimmillaan hyvin vahva.
Oppilaiden ohella myös vanhemmat pääsivät aiempaa paremmin koulun arkeen mukaan. Moni vanhempi kertoi myös halukkuudestaan tulla kertomaan koululle omasta työstä. Ruohonen ehdottikin, miten koulun toimintaan voisivat vanhempien ohella osallistua myös isovanhemmat ja muut koulun lähellä asuvat ihmiset. Voisiko siis koulusta tulla digiajan yhteisöllinen kohtaamispaikka?
Paljon, paljon muutakin mielenkiintoista tuli esille kahden päivän aikana. Voit halutessasi tutustua luentomateriaaleihin täällä. Päivien aineiston pitäisi olla valmiina vapun jälkeen.
Hyberhyppy - TVT:llä tuloksiin 